Älä tee kuten minä teen...

Tässä siis vain yksi esimerkki aiheesta ja koirat ovat tässä hyvin pienessä roolissa.

No niin, kaikkihan alkaa viikonlopusta ja flunssasta, näitähän on nähty ennenkin. Vaikka flunssa oli melko paha ja ääni totaalisen mennyt, kävin alkuviikon töissä. Eihän sitä halua joutua potilaiden aikoja siirtää. Mutta, mutta...Keskiviikon tein töitä flunssajuoman avulla, joka tietenkin tehokkaasti estää kuumetta nousemasta. Töistä lähdettyäni palelin kuin horkassa vaikka tiesin että minulla on vähintäänkin riittävästi päällä. Mitä teen siinä vaiheessa? No eihän rauniotreenejä voi väliin jättää, joten sinne vain. Rauniotreeneillä palelu jatkuu, vaikka ulkona oli oikeasti lämmin ja olo oli aivan kamala. Päätin jopa jättää agilityn videoillan väliin, ja kaikki jotka minut tuntevat tietävät ettei se ole helppo päätös. Röykkään päästäni päästin koiruudet hetkeksi metsään energiansa käyttämään ja kun lopulta raahauduin kotiin, kuume hipoi 39,4 asteessa ja hengittäminen oli raskasta. Hyvin kumealla viskibassolla siis totean itselleni ja muille, älkää tehkö niinkuin minä teen, se ei kannata.

Tänään oloni on ollut jo parempi, lääkärissä diagnoosiksi tuli keuhkoputken tulehdus. Pef ihan persiillään ja tulehdusarvotkin koholla. Lääkityksenä antibiootti, kortisoni suun kautta (astmani takia), hengitettävien kortisonien tuplaaminen ja avaavat tarpeen mukaan. Syy, miksi olen vielä koneella on se, että kortisoni lisää kyllä tätä virtaa elimistöön ihan älyttömästi. On siinä Makella kestämistä, kun kuurin kestoksikin määritettiin 10 päivää ;). Joitakin kommentteja on nimittäin tullut aikaisemmista kuureista: voisitko jo rauhoittua, sähän käyt ihan ylikierroksilla jne. Ja tottahan se on.

Hyvää yötä, koitan saada nukuttuakin.