Pitkästä aikaa...

Ensimmäinen päivitys taas pitkästä aikaa. Ja jälleen kerran yritän ryhdistäytyä bloggeroinnissa.

Olemme aloittaneet Nessan kanssa tottiksen parannusprojektin, suuntana ensi vuoden palveluskoirien SM-kisat 2012.

Eilen tottistelua Röykän kentällä Nepen kanssa kahestaan. Ensimmäisessä setissä ensin seuraamista. Kentälle pallo piilossa, Nepe hihnassa. Kentän reunassa odotetaan Nessan kontaktinottoa (ottaa pian) ja siitä liikkeelle. Pitkää pätkää, huomautus kun kontakti tippuu. Edistämiseen puututaan vasemmalle käännöksillä, joko täyskäännöksillä tai kulmilla. Seuraaminen lähti hyvin liikkeelle, ensimmäinen edistys ehkä 30m tienoilla. Tätä kun lähdin korjaamaan, jouduinkin tekemään korjailua jonkin aikaa. Täyskäännöksissä ensin hieman pihalla, kolmannesta täyskäännöksestä eteenpäin fiilis paremmin mukana. Ei tässä vaiheessa vielä juoksua tai hidasta mukana. Kentällä ilman häiriötä kontakti ja fiilis pysyvät hyvin, edistäminen alkaa kun turhautuu. Esteille päin seuratessa pientä kontaktin tiputusta, nostaa kuitenkin itse kontaktin. Näihin pitäisi ehtiä puuttumaan.

Seuraamisen jälkeen jäävät liikkeet. Istuminen hyvin, palkka taaksepäin. Juoksusta maahanmenon jäi kaksi kertaa peräkkäin istumaan, ennenkuulumatonta. Pari onnistunutta toistoa. Seisominen juoksusta nappiin.

Toisessa setissä noudot ja eteenmeno. Noudoissa jätin Nessan odottamaan kapula suussa ja pyysin luokse, palkka laukasta selän taakse. Näitä kolme toistoa tasamaanoudossa, kaksi hyppynoudossa ja yksi estenoudossa. Vielä ei vauhti lisääntynyt, mutta ehkä kun toistoja tulee lisää. Eteenlähetys parin seuraamisaskeleen jälkeen, suoraan lelulle.

Lopuksi vielä muutama kontaktitreeni sekä puomilla että aalla. Nepe oli pro ;).

Trombin kanssa aloitettiin pk-tottistreenit, uskokaa tai älkää, Trombi aikoo pk-kokeeseen ensi kesänä. Saas nähdä miten käy...

No niin. Trombi aloitti eilen noutotreenit. Ensin pitämistä, jota on harjoiteltu jo irtorullalla, ja joka sujuikin hyvin. Pitämisestä siirryttiin eteentuomisiin, joka sujui lyhyillä matkoilla hyvin. Suoruuteen pitää kiinnittää paljon huomiota ja Trombia siinä vähän auttaa. Ahneena yritin vielä tuontia pidemmältä matkalta, mutta tuossa puski läpi suoraan sivulle tuominen, jota rullan kanssa tehdään. Lisää toistoja siis lyhyellä matkalla ennen etäisyyden ja vauhdin kasvattamista. Pitämisistä palkkasin ylöspäin, sillä Trombi tarjoaa luonnostaa kapulan pitämistä pää alempana kuin toivoisin.

Noutotreenin jälkeen vähän sivulletuloja ja käännöksiä sekä yksittäisiä askeleita eteenpäin. Tämän hetken ongelma on, että ilman kättä Trombi ei osaa hakea oikeaa paikkaa ja eteenpäin seuraamisessa laskee pään alas kun liikun, mikäli palkka ei ole kädessä. Plääni olisi tehdä Trombille joko kuonokosketuksen kautta tai mahdollisesti kosketuskepin avulla selväksi, missä kohsdassa sen pitäisi olla. Projektia riittää. Trombin kanssa vireen hallinta treeneissä tuottaa vaikeuksia, Trombi kun kiehuu helposti yli ja ääntelee. Tämän hetken ratkaisu on, että kun Trombi palaa pallon kanssa, pyydän sen käymään siihen ennen uutta liikettä. Tämä on ainakin nyt toiminut hyvin.

Aloittelimme Trombin kanssa myös pk-hyppyä. Lähikentällämme on kiva este, josta saa lautoja pois ja näin säädettyä hyppykorkeutta. Aloitimme ehkä noin 60cm hyoystä, mutta koska Trombi otti sitä hypätessään vahvasti tukea, otin yhden laudan pois. Tein hypyn agilitytyyliin käsiavulla lähettäen itse lähempänä estettä ja Trombi kauempana. Pallo lensi puhtaista hypyistä. Kaikenkaikkiaan pääsin tilanteeseen, jossa sain lisättyä kaksi lautaa tähän alimpaan tasoon, korkeus siis noin 70cm, olettaisin. Tämän Trombi hyppäsi kauniisti. Nyt pikkuhiljaa lähemmäs oikeaa suoritusta esimerkiksi noin 60 cm esteellä (ja lelua tuoden), vasta sitten lisää korkeutta ja jossakin vaiheessa ehkä myös kapulan kanssa. Voi olla että Trombin kokoinen koira pitää opettaa kiertämään takaisin, muuten suoritus on jo fyysisesti kovin vaativa. Katsotaan, onhan tässä aikaa.

Tottistelun jälkeen Trombi pääsi vielä hiomaan kontakteja, tällä kertaa läpinäkyvällä targetilla. Pikkuhiljaa pitäisi aloittaa noiden targettien häivyttäminem. Puomi sujuu jo kokonaisena esteenä hyvin varmalla pysähdyksellä ja hyvällä ylösmenolla. Vauhtikin alkaa olla kohdillaan. Nyt pysähtymiseen pitäisi alkaa lisäämään häiriötä, sillä sitä ei ole juuri treenattu. Aalla hiotaan nyt varmaa alastuloa,vasta sitten käsittelyyn otetaan koko este. Pari kokonaista aata tehtiin viime viikolla kokeilun nimissä, mutta Trombi ei vielä osaa tehdä vauhdikasta aata ja silti pysähtyä kontaktille. Alastulon kautta siis. Treenin lopuksi Trombi teki vielä yhden puomin parin esteen kautta ja ilman targettia. Penska yllätti pysähtymällä juuri oikeaan kohtaan! Tästä se lähtee!

Tänään maanantaina treenailimme jälleen.Töiden jälkeen lähdimme metsretkelle lasten ja koirien kanssa. Koirille lennätin tennispalloa heittimellä, jolloin koiran pääsuivät palloja etsimään ja juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Trombistakin on tullut varsin sitkeä pallon etsijä ja hyvä nenänsä käyttäjä. Ja mikä uskomattominta, se palauttaa tennispallon minulle asti kun vaadin! Sen eteen on tehty töitä tosissaan! Nepehän on tennispallon etsimisen kruunaamaton kuningatar, se ei lopeta kesken ennen kuin löytää pallon.

Pysähdyttyämme "telineille" eli vanhoille puisille vatsalihaspenkeille, lapset jäivät syömään eväitä ja minä tein koirien kanssa 2on 2 off kontaktien vahvistustreeniä telineillä. Trombi ihmetteli aluksi, mutta hiffasi hyvin muutaman toiston jälkeen mistä on kyse. Ensin vähemmän viistolla alustalla eli puomia vastaavalla ja lopuksi viistommalla eli aata vastaavalla alustalla. Kaupunki kohtelee koiraharrastajia hyvin, kontaktitreenipiste ja ainakin näin Nurmijärvellä ihmiset vain hymyilevät ohi kulkiessaan. Trombi joutui itsehillintätreeniin kun jätin sen makailemaan Käy siihen komennolla kun treenasin Nessan kanssa samoja kontakteja ja tennispallo lensi. Kerran huomautuksen jälkeen vesiäinen malttoi pysyä ruodussa ja saikin siitä ansaitsemaansa palkkaa.

Kontaktien ja käy siihen -treenien jälkeen tein vielä esineruutua. Nessa kuhnasi kolmen esineen ja noin 50m x 30m alueen kanssa turhan pitkään, aikaa en ottanut. Esineruutua pitää muistaa treenata enemmän. Muistutus itselle: tallaa ja merkitse ruudut hyvin, selkeä maasto. Nessalle pitää opettaa ruudun merkitys ja mieluusti myös järjestelmällisempi työskentely ruudussa. Esinemotivaatiota pitäisi saada nostettua, viime kisassa se jätti tarkentamatta kaksi esinettä. Trombi teki alkeistreeniä, heitin sen nähden metsään kolme esinettä noin 20m päähän. Hyvin neiti etsi, löysi ja TOI KÄTEEN kaikki kolme esinettä. Vioimeisen esineen palautusvaiheessa metsästä pölähti kolme westietä, mutta Trombi pystyi tekemään työnsä silti loppuun saakka. Taitotypy!

Että sellaiset pari aktiivipäivää, huomenna olisi tiedossa 12h töitä ja mitä luultavammin hyvin epäaktiivista oloa koirille. Yritän nyt muistaa päivitellä blogia, katsotaan miten sille käy.

Vitran kanssa lenkkeilemässä ja agiliitoa

Viikonloppu oli aika ekstremeä, lapset tekivät elämän mekoisen haastavaksi. Tai oikeastaan Sara, Eetu on tällä hetkellä kuin enkeli. Vauhdikas ja taaturma-altis enkeli, mutta enkeli kumminkin. Sara sen sijaan ei, ainakaan koko aikaa. Sara on päättänyt haluta ja haluta tiukasti ja kovasti ja kinata sen eteen että saa asioita. Ihanaa tuo itsenäistyminen! Innolla odotan murrosikää kun jo 4,5 vee osaa ladella aika hienoja totuuksia niin halutessaan.

Enivei, haastava viikonloppu huipentui kerrassaan kivaan sunnuntaihin kun pääsimme Nessan ja Trombin kanssa lenkille Helenan, Ruun ja Vitran luo mahtaville jääteille. Vitra se vaan on niin loistotyyppi! Trombilla ja Vitralla synkkasi heti hienosti, kuinka yllättävää. Muutenkin lauma viihtyi hienosti keskenään ja jopa Ruu innostui juoksuttamaan Trombia (eikä edes törmännyt päin vaikka Helena pelkäsi). Kiitos loistokkaasta lenkkiseurasta! Lenkin jälkeen piipahdin pikateellä ja moikkaamassa perheen miesväkeä. Leosta on kasvanut oikea hurmuri!

Kivan lenkin jälkeen ajelin agilityä kouluttamaan ja koulutuksen jälkeen treenailemaan itsekin.

Trombi teki keppejä, ehkä kuudennen treenin elämänsä aikana. Trombi on keksinyt keppien idean heti, se tekee ohjureiden kanssa puolikkaita keppejä melkein miten päin tahansa. Loistavaa! Keppien lisäksi vahvistin eteen irtoamisia, niin Kaisi-kasvistädin kuin kouluttajankin ohjeistuksesta. lähetin Trombia kahden hypyn yli putkeen, putkesta hyppyjen taakse ja putkesta hyppyjen kautta toiselle putkelle. Ja sehän irtosi! Tätä pitää muistaa tehdä PALJON. Mutta eiköhän tuo kasvistäti pidä siitä huolta...

Nessa pääsi juokstauon jälkeen aksailemaan ihan kunnon rataa. Rata vaati juoksemista ja ohjaamista, mutta saimme aikaan mielestäni oikein hienoja onnistumisia. Persjättö aidalla, niisto ja päällejuoksu alkavat pikkuhiljaa naksahtaa paikoilleen. Hienointa oli huomata, että omalla liikkeellä sain koiran jopa ohittamaan väärän putken pään ja sujahtamaan siihen kauempaan, oikeaan putken päähän. Mieletöntä! Kontaktien kanssa pitää nyt taas olla tarkkana, etteivät ne leviä. Nepe alkaa helposti varastaa, jos liian paljon tekee nopeita vapautuksia. Olipa hauskaa!

Viesteilyä 8.2 ja 11.2

Edellisellä viikolla aloittelimme viestitreenit tauon jälkeen yhdessä Kaisin ja vesiäisten kanssa.

Edellisellä viikolla Nessa teki lyhyttä matkaa, muistaakseni noin 200, 400 ja 600 metriä. Matkoja Nessa juoksi yhteensä viisi. Vauhti ja into pysyivät hienosti mukana ja lähdöt sujuivat varsin räjähtävästi.

Trombi pääsi myös muiselemaan lihapullan perässä juoksentelua. Matkat olivat siinä 50 metrin luokkaa ja matkoja viisi. Hienosti muisti pikkulikka mitä pitikään tehdä!

Viime viikolla ehdittiin treenata vielä kahdesti, ennen tämän viikon kammopakkasia.

Tiistain treenissä kysyttiin Nessalta jaksamista, kun puolet treenimatkasta Nessa juoksi puoliumpinaisessa hangessa suojakelissä. Ensimmäinen matka noin 400m, siirtymä 300m eli toinen matka 700m. Juoksutimme loppujen lopuksi vain kolme matkaa, kun minä olin kerrankin vastuullinen koiran treenaaja ja lopetin ajoissa. Hyvin sitkeä sisupussi jaksoi hankea halkoa, sen verran uskottavan näköistä meno oli.

Trombi juoksi tiistaina noin 60m ja ehkä parinkymmenen metrin siirtymillä eli maksimissaan noin 100m. Matkoja viisi ja vikoilla lähetyksillä ei suoraa näköyhteyttä. Hienosti kikkurainen selviytyi tästäkin haasteesta!

Perjantain treeneissä oli jo oikeasti aika kylmä. Koirat siis vain juoksutettiin, ei juuri odotutettu.

Nessa juoksi viisi matkaa, etäisyydet noin 300, 500 ja 700 metriä. Treenipaikkana pelto. Viimeisellä matkalla Nessa oli selvästi vähän väsynyt, se lähti mutta ei tykin suusta. Mutta kuten sanottu, tauot jäivät hyvin lyhyiksi. Kuntotreeniä, kuntotreeniä...

Trombi juoksi 100 metriä ja siirtymät parinkymmenen metrin luokkaa. Matkoja viisi. Maahan jääneet namit vähän häiritsivät, mutta muuten treeni oli oikein onnistunut.

En tätä taatusti muista enää kun lähden seuraavan kerran treenaamaan, mutta kirjoitan sen nyt kuitenkin ylös: seuraavalla kerralla molemmille otuksille helpot, lyhyet ja vauhdikkaat motitreenit.

Pieni pikahyppäys

Eipä ole taas tullut bloggeroitua aikoihin.

Viime kesästä on taas tapahtunut kummia. Perheeseemme muutti hassu pieni kikkarapää eli espanjanvesikoira Trombi. Trombi alias Riiwiö on ollut kerrassaan hupaisa tyyppi! Nessa ja Trombi ovat saaneet lempinimet Äly ja Kääpiö, josta voitte ehkä päätellä kuinka hauskaa niillä on yhdessä.

Nessa on jatkanut treenailua, loppukesästä lähinnä uimista ja maastojuttuja, talvella pääasiassa agia.

Pari kisaakin käytiin pyörähtämässä syksyllä. Hausta JK3 ykköstuloksella ja toinenkin käyttövaliotili auki. Etsintäkokeen piirimestiksistä hopeaa, harmillisella kakkostuloksella.

Kesällä aloittelimme Nessan kanssa epäviralliset vepeilyt uimareissujen yhteydessä. Syksyllä käytiin tutustumassa lajiin tutustumispäivien yhteydessä ja ensi kesänä olisi tarkoitus aloittaa treenaamaan. Kisat mielessä, kuinkas muuten ;).

Trombi aloitteli syksyn aikana jäljestämistä, hakuilua, viesteilyä, agilitaamista ja tottistelua sekä tietenkin sitä tärkeintä, elämän opettelua. Nyt Trombi on hauska ja hieman mörköikäinen 7kk penska, joka yllättää tarmollaan ja työinnollaan päivittäin.

Mikä hienointa, tammikuun lopulla postilaatikosta löytyi kennelnimen hyväksyminen. Kennelin nimeksi tuli Wirneen. Nyt puuttuisi enää jalostuskelpoinen narttu. Pisteen uutta arviointia odotellessa...

Siinä pikapäivitys. Yritän taas ehtiä välillä rustailemaan puuhista!