Viikonloppu oli aika ekstremeä, lapset tekivät elämän mekoisen haastavaksi. Tai oikeastaan Sara, Eetu on tällä hetkellä kuin enkeli. Vauhdikas ja taaturma-altis enkeli, mutta enkeli kumminkin. Sara sen sijaan ei, ainakaan koko aikaa. Sara on päättänyt haluta ja haluta tiukasti ja kovasti ja kinata sen eteen että saa asioita. Ihanaa tuo itsenäistyminen! Innolla odotan murrosikää kun jo 4,5 vee osaa ladella aika hienoja totuuksia niin halutessaan.
Enivei, haastava viikonloppu huipentui kerrassaan kivaan sunnuntaihin kun pääsimme Nessan ja Trombin kanssa lenkille Helenan, Ruun ja Vitran luo mahtaville jääteille. Vitra se vaan on niin loistotyyppi! Trombilla ja Vitralla synkkasi heti hienosti, kuinka yllättävää. Muutenkin lauma viihtyi hienosti keskenään ja jopa Ruu innostui juoksuttamaan Trombia (eikä edes törmännyt päin vaikka Helena pelkäsi). Kiitos loistokkaasta lenkkiseurasta! Lenkin jälkeen piipahdin pikateellä ja moikkaamassa perheen miesväkeä. Leosta on kasvanut oikea hurmuri!
Kivan lenkin jälkeen ajelin agilityä kouluttamaan ja koulutuksen jälkeen treenailemaan itsekin.
Trombi teki keppejä, ehkä kuudennen treenin elämänsä aikana. Trombi on keksinyt keppien idean heti, se tekee ohjureiden kanssa puolikkaita keppejä melkein miten päin tahansa. Loistavaa! Keppien lisäksi vahvistin eteen irtoamisia, niin Kaisi-kasvistädin kuin kouluttajankin ohjeistuksesta. lähetin Trombia kahden hypyn yli putkeen, putkesta hyppyjen taakse ja putkesta hyppyjen kautta toiselle putkelle. Ja sehän irtosi! Tätä pitää muistaa tehdä PALJON. Mutta eiköhän tuo kasvistäti pidä siitä huolta...
Nessa pääsi juokstauon jälkeen aksailemaan ihan kunnon rataa. Rata vaati juoksemista ja ohjaamista, mutta saimme aikaan mielestäni oikein hienoja onnistumisia. Persjättö aidalla, niisto ja päällejuoksu alkavat pikkuhiljaa naksahtaa paikoilleen. Hienointa oli huomata, että omalla liikkeellä sain koiran jopa ohittamaan väärän putken pään ja sujahtamaan siihen kauempaan, oikeaan putken päähän. Mieletöntä! Kontaktien kanssa pitää nyt taas olla tarkkana, etteivät ne leviä. Nepe alkaa helposti varastaa, jos liian paljon tekee nopeita vapautuksia. Olipa hauskaa!
tiistai 15. helmikuuta 2011
Viesteilyä 8.2 ja 11.2
Edellisellä viikolla aloittelimme viestitreenit tauon jälkeen yhdessä Kaisin ja vesiäisten kanssa.
Edellisellä viikolla Nessa teki lyhyttä matkaa, muistaakseni noin 200, 400 ja 600 metriä. Matkoja Nessa juoksi yhteensä viisi. Vauhti ja into pysyivät hienosti mukana ja lähdöt sujuivat varsin räjähtävästi.
Trombi pääsi myös muiselemaan lihapullan perässä juoksentelua. Matkat olivat siinä 50 metrin luokkaa ja matkoja viisi. Hienosti muisti pikkulikka mitä pitikään tehdä!
Viime viikolla ehdittiin treenata vielä kahdesti, ennen tämän viikon kammopakkasia.
Tiistain treenissä kysyttiin Nessalta jaksamista, kun puolet treenimatkasta Nessa juoksi puoliumpinaisessa hangessa suojakelissä. Ensimmäinen matka noin 400m, siirtymä 300m eli toinen matka 700m. Juoksutimme loppujen lopuksi vain kolme matkaa, kun minä olin kerrankin vastuullinen koiran treenaaja ja lopetin ajoissa. Hyvin sitkeä sisupussi jaksoi hankea halkoa, sen verran uskottavan näköistä meno oli.
Trombi juoksi tiistaina noin 60m ja ehkä parinkymmenen metrin siirtymillä eli maksimissaan noin 100m. Matkoja viisi ja vikoilla lähetyksillä ei suoraa näköyhteyttä. Hienosti kikkurainen selviytyi tästäkin haasteesta!
Perjantain treeneissä oli jo oikeasti aika kylmä. Koirat siis vain juoksutettiin, ei juuri odotutettu.
Nessa juoksi viisi matkaa, etäisyydet noin 300, 500 ja 700 metriä. Treenipaikkana pelto. Viimeisellä matkalla Nessa oli selvästi vähän väsynyt, se lähti mutta ei tykin suusta. Mutta kuten sanottu, tauot jäivät hyvin lyhyiksi. Kuntotreeniä, kuntotreeniä...
Trombi juoksi 100 metriä ja siirtymät parinkymmenen metrin luokkaa. Matkoja viisi. Maahan jääneet namit vähän häiritsivät, mutta muuten treeni oli oikein onnistunut.
En tätä taatusti muista enää kun lähden seuraavan kerran treenaamaan, mutta kirjoitan sen nyt kuitenkin ylös: seuraavalla kerralla molemmille otuksille helpot, lyhyet ja vauhdikkaat motitreenit.
Edellisellä viikolla Nessa teki lyhyttä matkaa, muistaakseni noin 200, 400 ja 600 metriä. Matkoja Nessa juoksi yhteensä viisi. Vauhti ja into pysyivät hienosti mukana ja lähdöt sujuivat varsin räjähtävästi.
Trombi pääsi myös muiselemaan lihapullan perässä juoksentelua. Matkat olivat siinä 50 metrin luokkaa ja matkoja viisi. Hienosti muisti pikkulikka mitä pitikään tehdä!
Viime viikolla ehdittiin treenata vielä kahdesti, ennen tämän viikon kammopakkasia.
Tiistain treenissä kysyttiin Nessalta jaksamista, kun puolet treenimatkasta Nessa juoksi puoliumpinaisessa hangessa suojakelissä. Ensimmäinen matka noin 400m, siirtymä 300m eli toinen matka 700m. Juoksutimme loppujen lopuksi vain kolme matkaa, kun minä olin kerrankin vastuullinen koiran treenaaja ja lopetin ajoissa. Hyvin sitkeä sisupussi jaksoi hankea halkoa, sen verran uskottavan näköistä meno oli.
Trombi juoksi tiistaina noin 60m ja ehkä parinkymmenen metrin siirtymillä eli maksimissaan noin 100m. Matkoja viisi ja vikoilla lähetyksillä ei suoraa näköyhteyttä. Hienosti kikkurainen selviytyi tästäkin haasteesta!
Perjantain treeneissä oli jo oikeasti aika kylmä. Koirat siis vain juoksutettiin, ei juuri odotutettu.
Nessa juoksi viisi matkaa, etäisyydet noin 300, 500 ja 700 metriä. Treenipaikkana pelto. Viimeisellä matkalla Nessa oli selvästi vähän väsynyt, se lähti mutta ei tykin suusta. Mutta kuten sanottu, tauot jäivät hyvin lyhyiksi. Kuntotreeniä, kuntotreeniä...
Trombi juoksi 100 metriä ja siirtymät parinkymmenen metrin luokkaa. Matkoja viisi. Maahan jääneet namit vähän häiritsivät, mutta muuten treeni oli oikein onnistunut.
En tätä taatusti muista enää kun lähden seuraavan kerran treenaamaan, mutta kirjoitan sen nyt kuitenkin ylös: seuraavalla kerralla molemmille otuksille helpot, lyhyet ja vauhdikkaat motitreenit.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Pieni pikahyppäys
Eipä ole taas tullut bloggeroitua aikoihin.
Viime kesästä on taas tapahtunut kummia. Perheeseemme muutti hassu pieni kikkarapää eli espanjanvesikoira Trombi. Trombi alias Riiwiö on ollut kerrassaan hupaisa tyyppi! Nessa ja Trombi ovat saaneet lempinimet Äly ja Kääpiö, josta voitte ehkä päätellä kuinka hauskaa niillä on yhdessä.
Nessa on jatkanut treenailua, loppukesästä lähinnä uimista ja maastojuttuja, talvella pääasiassa agia.
Pari kisaakin käytiin pyörähtämässä syksyllä. Hausta JK3 ykköstuloksella ja toinenkin käyttövaliotili auki. Etsintäkokeen piirimestiksistä hopeaa, harmillisella kakkostuloksella.
Kesällä aloittelimme Nessan kanssa epäviralliset vepeilyt uimareissujen yhteydessä. Syksyllä käytiin tutustumassa lajiin tutustumispäivien yhteydessä ja ensi kesänä olisi tarkoitus aloittaa treenaamaan. Kisat mielessä, kuinkas muuten ;).
Trombi aloitteli syksyn aikana jäljestämistä, hakuilua, viesteilyä, agilitaamista ja tottistelua sekä tietenkin sitä tärkeintä, elämän opettelua. Nyt Trombi on hauska ja hieman mörköikäinen 7kk penska, joka yllättää tarmollaan ja työinnollaan päivittäin.
Mikä hienointa, tammikuun lopulla postilaatikosta löytyi kennelnimen hyväksyminen. Kennelin nimeksi tuli Wirneen. Nyt puuttuisi enää jalostuskelpoinen narttu. Pisteen uutta arviointia odotellessa...
Siinä pikapäivitys. Yritän taas ehtiä välillä rustailemaan puuhista!
Viime kesästä on taas tapahtunut kummia. Perheeseemme muutti hassu pieni kikkarapää eli espanjanvesikoira Trombi. Trombi alias Riiwiö on ollut kerrassaan hupaisa tyyppi! Nessa ja Trombi ovat saaneet lempinimet Äly ja Kääpiö, josta voitte ehkä päätellä kuinka hauskaa niillä on yhdessä.
Nessa on jatkanut treenailua, loppukesästä lähinnä uimista ja maastojuttuja, talvella pääasiassa agia.
Pari kisaakin käytiin pyörähtämässä syksyllä. Hausta JK3 ykköstuloksella ja toinenkin käyttövaliotili auki. Etsintäkokeen piirimestiksistä hopeaa, harmillisella kakkostuloksella.
Kesällä aloittelimme Nessan kanssa epäviralliset vepeilyt uimareissujen yhteydessä. Syksyllä käytiin tutustumassa lajiin tutustumispäivien yhteydessä ja ensi kesänä olisi tarkoitus aloittaa treenaamaan. Kisat mielessä, kuinkas muuten ;).
Trombi aloitteli syksyn aikana jäljestämistä, hakuilua, viesteilyä, agilitaamista ja tottistelua sekä tietenkin sitä tärkeintä, elämän opettelua. Nyt Trombi on hauska ja hieman mörköikäinen 7kk penska, joka yllättää tarmollaan ja työinnollaan päivittäin.
Mikä hienointa, tammikuun lopulla postilaatikosta löytyi kennelnimen hyväksyminen. Kennelin nimeksi tuli Wirneen. Nyt puuttuisi enää jalostuskelpoinen narttu. Pisteen uutta arviointia odotellessa...
Siinä pikapäivitys. Yritän taas ehtiä välillä rustailemaan puuhista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
