Tänään vietin päivän PEKO tottisseminaarissa Porvoossa, kouluttajana oli Susanna Mölsä. yritän saada raapustettua seminaarin opit tänne blogiin, mutta myöhemmin. Nyt vaan totean, että olipa huippua olla kuuntelemassa taitavan kouluttajan vinkkejä pitkästä aikaa, kun paljon on viime aikoina tullut treenattua itsekseen. Paljon tuli ajattelemisen aihetta, jonkin verran uutta ja hyviä työkaluja omaan tottistamiseen.
SUSKIN TOTTISSEMINAARI
Tottis on mielentilaa. Oikea mielentila iloinen, vauhdikas, vietikäs. Tottistreenit tehdään aina hyvässä mielentilassa, koiran valmistaminen tottikseen esimerkiksi ottamalla pannasta kiinni ja sanomalla mennään tekemään tottista. Kun koira saa merkin, virittää itsensä hyvään mielentilaan. Pennun kanssa mennään tekemään tottista tarkoittaa leikkimistä ja leikin varjolla asoiden opettamista.
Pennulle opetetaan ensin että tottis on kivaa, sen jälkeen koiralle kerrotaan että asiat on tehtävä ja lopuksi että vaikka asiat on tehtävä se on silti kivaa.
Suski käyttää alkuksi paljon apuja, jotta koira saadaan tekemään täydellinen liike. Esimerkiksi pentukin tekee täydellistä seuraamista kun se saa tarpeeksi apuja, avut häivytetään pikkuhiljaa.
Suski käyttää pennulle tekniikan opetukseen namipalkkaa, tämän jälkeen käyttää pääasiassa lelua. Palkka koiran puolella olkapäällä, jolloin koira pitää kontaktia ylös. Palkkauksessa kehumista hyväöstä suorituksesta, hyyvä. Kun tekee palkan arvoista suorittamista, naksusana ZIP ja palkka.
Liikkeisiin valmistavat merkit eli koiralle kerrotaan mitä ollaan tekemässä. Tämä lisää koiran luottamusta ohjaajaan ja lisää nopeutta, koira tietää että seuraavana on istuminen eli odottaa koko seuraamisen ajan istumiskäskyä. Kun käsky tulee, ei mieti mikä liike on tehtävänä vaan istuu heti. Merkkeinä esimerkiksi lavan taputus istumiselle, selän silitys maahanmenolle, pään silitys seisomiselle ja rinnan taputus eteenmenolle.
Seminaarin jälkeen teimme Nessan kanssa pienen leikki- ja treenisession parkkiksella. Vähän seuraamista ja pari istumista. Istumisessa jää jumittamaan kun yritän avittaa lelun kanssa käsiliikkeen avulla. Ehkä kun toistoja tulee lisää...
Ilta vaan oltiin ja lököiltiin. Pyörälenkit jäi tekemättä, kun en vaan saanut itsestäni irti.
Soitin myös Pialle ja kerroin että emme sittenkään ota häneltä pentua, nyyh. Vaikka päätös oli ihan oma ja varmasti tähän väliin järkevä, kärsin hirveästä luopumisen tuskasta. Blessin pennuista kun olisin taatusti saanut itselleni loistavan harrastustykin. Ja niin, miksi ei pentua. Haluan nyt keskittyä Nessan kanssa tekemiseen ihan täysillä, kun siihen on kerrankin tilaisuus. En ole myöskään varma, että minulla riitäisi energiaa pennun kasvattamiseen juuri nyt, se on niin kova homma, oikeasti. Minulla kun on liian hyvin muistissa Nessan pentuaika. Ja viimeisenä syynä on tietenkin se, että mielessä siintää se pentu omalta kämmeneltä kasvatettuna.
SUSKIN TOTTISSEMINAARI
Tottis on mielentilaa. Oikea mielentila iloinen, vauhdikas, vietikäs. Tottistreenit tehdään aina hyvässä mielentilassa, koiran valmistaminen tottikseen esimerkiksi ottamalla pannasta kiinni ja sanomalla mennään tekemään tottista. Kun koira saa merkin, virittää itsensä hyvään mielentilaan. Pennun kanssa mennään tekemään tottista tarkoittaa leikkimistä ja leikin varjolla asoiden opettamista.
Pennulle opetetaan ensin että tottis on kivaa, sen jälkeen koiralle kerrotaan että asiat on tehtävä ja lopuksi että vaikka asiat on tehtävä se on silti kivaa.
Suski käyttää alkuksi paljon apuja, jotta koira saadaan tekemään täydellinen liike. Esimerkiksi pentukin tekee täydellistä seuraamista kun se saa tarpeeksi apuja, avut häivytetään pikkuhiljaa.
Suski käyttää pennulle tekniikan opetukseen namipalkkaa, tämän jälkeen käyttää pääasiassa lelua. Palkka koiran puolella olkapäällä, jolloin koira pitää kontaktia ylös. Palkkauksessa kehumista hyväöstä suorituksesta, hyyvä. Kun tekee palkan arvoista suorittamista, naksusana ZIP ja palkka.
Liikkeisiin valmistavat merkit eli koiralle kerrotaan mitä ollaan tekemässä. Tämä lisää koiran luottamusta ohjaajaan ja lisää nopeutta, koira tietää että seuraavana on istuminen eli odottaa koko seuraamisen ajan istumiskäskyä. Kun käsky tulee, ei mieti mikä liike on tehtävänä vaan istuu heti. Merkkeinä esimerkiksi lavan taputus istumiselle, selän silitys maahanmenolle, pään silitys seisomiselle ja rinnan taputus eteenmenolle.
Seminaarin jälkeen teimme Nessan kanssa pienen leikki- ja treenisession parkkiksella. Vähän seuraamista ja pari istumista. Istumisessa jää jumittamaan kun yritän avittaa lelun kanssa käsiliikkeen avulla. Ehkä kun toistoja tulee lisää...
Ilta vaan oltiin ja lököiltiin. Pyörälenkit jäi tekemättä, kun en vaan saanut itsestäni irti.
Soitin myös Pialle ja kerroin että emme sittenkään ota häneltä pentua, nyyh. Vaikka päätös oli ihan oma ja varmasti tähän väliin järkevä, kärsin hirveästä luopumisen tuskasta. Blessin pennuista kun olisin taatusti saanut itselleni loistavan harrastustykin. Ja niin, miksi ei pentua. Haluan nyt keskittyä Nessan kanssa tekemiseen ihan täysillä, kun siihen on kerrankin tilaisuus. En ole myöskään varma, että minulla riitäisi energiaa pennun kasvattamiseen juuri nyt, se on niin kova homma, oikeasti. Minulla kun on liian hyvin muistissa Nessan pentuaika. Ja viimeisenä syynä on tietenkin se, että mielessä siintää se pentu omalta kämmeneltä kasvatettuna.
