5.8.09 Hakua ja agia

Tänään hakuilimme Ruotsinkylän hiekkakuopalla. Nessa pääsi hakuilemaan ukkosessa ja kaatosateessa, mutta sehän ei tytsyä haitannut. Maalimiehiä saattoi kismittää... Nessalle neljän piston teeni, tyhjä-löytö-tyhjä löytö. Irtosi hyvin, paitsi että kolmannelle pistolle lähteminen oli vähän vaikeaa. Löysi kivasti, rullantuonnit hyviä. Pientä ennakointia näytölle lähtemisissä.



Rallille kaksi tuuli-ilmaisua, maalimiehet noin 5m päässä, mutta hyvässä piilossa. Nenä toimi hyvin ja eteni itsenäisesti maalimiehille asti. Hyvä treeni!

Hakutreenien jälkeen käytin tytöt Ruotsinkylän metsässä lenkkeilemässä.

Lenkin jälkeen oli Nessan agin vuoro. Kesälomatauon jälkeen saimme taas nauttia Niinun treeneistä. Meidän alkuratamme oli sujuvaa ja kivaa menoa, mutta pidemmällä ei sitten päästykään. Nessa on nimittäin alkanut loikkimaan aan kontakteja. Ja arvatkaa ketä saan taas syyttää? No niin, peili paljastaa syyllisen. Olen siis palkannut Nessaa nopeista aan alastuloista, jopa siten ettei sen ole tarvinnut pysähtyä. Ja mitä sillä saa aikaan? Daa, kontakteilta (tai kontaktien yläpuolelta) alas hyppäävän koiran. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, ettei tämä kannata. Toinen vaikea kohta meille oli 270 asteen kulma pituuden jälkeen, Nessa yritti väkisin mennä riman ali, eikä meinannut hypätä. What? Tällaista ei ole ollut ennen.

Niinun treeneistä olen oppinut, että koiran kanssa pitää agissakin olla tarkkana. Se ei saa koskaan tiputtaa rimoja eikä etenkään mennä rimojen ali. Niin ei vaan ikinä tehdä. Tällöin ei saa hulluja ideoita kisoissakaan.

Niinun apu aan alastulolle oli yksinkertainen: tee ensin alastulosta kiva paikka ja ota sen jälkeen alastuloja irrallisina ylöskiipeämisestä. Ei muuta kun kotiin tehotreenaamaan aata!

Treenien jälkeen kävin vielä kaupunkilenkkeilemässä koiruuksien kanssa.