Kyllä tämä koiraharrastaminen yhdistettynä lapsiin ja työntekoon ON sekopäistä. Tänään tallasin Nessalle jäljen pellolle iltalenkillä yhdeksän maissa ja lähdin ajamaan jälkeä varttia vailla 11 (kotona puoli 12)! Muistutan vielä sekä itselle että muille että maanantain keli oli kammottavaa kosteaa tihkua ja pelto lähinnä savimössöä. Mitä ihminen ei tekisi tavotteidensa eteen?
Itse jälki sujui ihan ok. Jälki siis vanhentui 2 tuntia, oli tallattu melko korkeaan sänkipeltoon, jana 30m, pituus noin 300m, kulmia noin neljä, keppejä neljä. Ajoi innolla, nosti jäljen hyvin, pysyi kivasti jäljellä, mutta ohitti taas yhden kepin. Ne mitkä löysi, ilmaisi hyvin maahanmenemällä.
Lenkeillä Rallin ohittaminen on edistynyt valovuosia, pöhkimiset ovat jo harvassa ja haukkuja ei ole viime aikoina kuultu lainkaan! Kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta, kun muistan ajoissa kehua ja viskellä silloin tällöin nameja, päsemme hyvin ohi jännemmistäkin tilanteista. Jos annan Rallin itse päättää mitä se tekee, pöhkimiset alkavat. Peltolenkeillä lisäjuoksuttamisen ja etsimistreenin nimessä pallon heittelyä pitkälle ja pallojen etsimistä sekä Nessalle että Rallille.