Nessan kanssa janatreeniä ammaleisella hiekkakuopan pohjalla. Maassa routaa ja vähän lunta. Tuulinen keli. Jäljet eivät vanhentuneet käytännössä lainkaan. Janojen pituudet 30-40m.
Ensimmäisillä janoilla ongelmana vinoon lähteminen jäljen myötäisesti. Vaikutti siltä, että tuuli kuljetti hajuja nenään, vaikka tekikin janaa melko matalalla nenällä. Lisäksi janat ehkä turhan vaativia pituudeltaan. Hyvää: jäljet löydettiin, joskin ensimmäisillä tarvitsi uuden lähetyksen janan suoristamiseksi, ilmaisi hienosti kaikki kepit. Viimeinen jana oli täydellinen: Nessa eteni suoraan, itsenäisesti, nenä maassa ja otti heti oikean jäljen. Eli melko tyytyväinen olen treeniin.
Seuraavaa kertaa varten yritän merkata lähetyskohdat muuten kuin krepeillä. Lyhyempiä janoja, 20-30m.
Mitä kannattaa tehdä kun koira alkaa mennä vinoon? Aloittaa alusta, kiristää hihnaa kunnes korjaa suunnan, vai? Tietenkin täytyy helpottaa treeniä seuraavalla kerralla, mutta miten korjata virheen treenitilanteessa.